Nähtävyydet

Matkailu Simossa painottuu kesäaikaan. Simojoen maisemista löytyy monenaisia elämyksiä matkailijoille, kalastus, retkimelonta, patikointi ja veneily. Peräpohjalainen maalaismaisema ja vuosisatoja vanhat uljasryhtiset hirsirakennukset vapaana soljuvan lohijoen rannoilla ja Perämeren kaunis saaristo, antavat oman arvokkaan lisän matkailijoille.

Wanha Simo -reitti

Lähde kierrokselle Simojokisuun peräpohjolaiseen kulttuurimaisemaan tutustumalla Wanha Simo -reittiin. Vanhaa kulttuurimaisemaa voi ihailla koko reitin varrella.

Martimoaavan-Lumiaavan-Penikoiden soidensuojelualue on yksi Pohjois-Suomen tärkeimpiä suoluonnon suojelukohteita. Se on erittäin merkittävä uhanalaisten lintujen kannalta.  Soiden lisäksi alueella on edustavia vanhoja metsiä. Retkeilijä pääsee nauttimaan Kemin ja Oulun lähialueiden mielenkiintoisimmista retkeilymaastoista ja parhaista vaaramaisemista.

Simon maisemanhoitoalue on perustettu ympäristöministeriön päätöksellä 30.11.2015. Simonkylän ja Simoniemen kylien maisemanhoitoalue on neljäs valtakunnallinen maisemanhoitoalue. Alueen kulttuurimaisemat ovat monimuotoisia. Niiden arvot perustuvat  avoimiin viljelymaisemiin, runsaasti perinteistä talonpoikaista rakennuskantaa sisältäviin kyliin sekä lukuisiin perinnebiotooppeihin.

Simon kirkko ja kellotapuli

Simoniemessä sijaitseva Ernst Bernhard Lohrmannin suunnittelema Simon kirkko valmistui vuonna 1846. Kirkko on torniton, suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko ja tyyliltään myöhäisempireä. Pituudeltaan kirkko on 28,5 metriä ja leveydeltään 15,5 metriä.

Kellotapulin rakensi Heikki Väänänen vuonna 1773. Väänänen oli aikanaan erikoistunut tapulien rakentamiseen. Simon kellotapuli on pelkistettyä puuarkkitehtuuria, tyyliltään pohjalaista renessanssia, jonka kattopinnat ova muodoltaan barokkisia. Katto on rakennettu kolmiomaisesta paanusta.

Lisätietoja Simon seurakunnalta.

Museot

Pahnilan museo
Tervetuloa tutustumaan Pahnilan museoon, Peräpohjolan alueen ainoaan alkuperäisellä paikalla sijaitsevaan museopihakokonaisuuteen, sen hienoihin esineisiin, vanhanajan elämään ja askareisiin. Paikalla on aina opas museon aukioloaikoina.

Simoniemen kotiseutumuseo
Simoniemessä kirkon lähellä sijaitseva kotiseutumuseoon vanha seurakunnan vilja-aitta. Esineistön kotiseutumuseoon ovat lahjoittaneet kyläläiset.

Sepän paja

Rukki-Juuso oli seppä, puuseppä ja muurari, joka varjeli visusti ammattisalaisuuksiaan sivullisilta. Hän ei osannut lukea, kirjoittaa eikä laskea mutta naapuri kävi häntä auttamassa luku- ja kirjoitustehtävissä. Mutterikuistit ja rukkien ympyräpinnat ym. muut laskutaitoa vaativat tehtävät kuitenkin sujuivat ammattitaitoisesti, osin ilmiömäisen muistin ansiosta.

Puuverstas hänellä oli kotinsa pikkukamarissa, jossa rukit ja keinutuolit valmistuivat.

Pajassa Juuso Kuokkanen korjasi ja teki kaikkia maataloudessa, kalastuksessa ja kotitalouksissa tarvittavia työkaluja mm. jukkoja, präntinjalkoja, atraimia, keksejä ja jalaksia. Paja on edelleen toimintakuntoinen.

Marttilanlahden aittarivistö

Talonpoikaistaloissa saattoi olla kymmenittäin eri tarkoituksiin rakennettuja aittoja ja niiden lisäksi erikoisaittoja esimerkiksi erä- ja kala-aittoja, joissa myös saatettiin yöpyä pyyntiretkien aikana. Simon aitat olivat joko yksi tai kaksikerroksisia.

Marttilanlahdella on yksi tällainen ikivanha aittakokonaisuus, jossa toistakymmentä vanhaa aittaa on säilynyt näille päiville. Nämä vanhat aitat, joita on käytetty mm. kala-aittoina, muistuttavat ajasta, jolloin on kuljettu Marttilanlahden kautta kala-apajilla. Suurin osa aitoista on rakennettu 1800-luvulla.

Jähtiliikenne
1800-luvulla on Mattilanlahden rantaan ollut kiinnitettynä myös jähtejä, joita 1800-luvulla lähes jokaisessa isommassa talossa on ollut, joissakin useampiakin. Talonpoikaispurjehdus, jähtiliikenneaikana on kylän miehet tehneet merimatkoja aina Tukholmaan ja Pietariin saakka. Tukholmaan, jonne oli yleensä tehty matka kahdesti kesän aikana oli viety mm. lohta ja sieltä oli tuotu ainakin suolaa. Pietarista oli pääasiassa noudettu jauhoja.

Pääosan jähtiliikenteestä kuitenkin muodosti halkojen, kapakalan sekä tiilien kuljetus lähikaupunkeihin. Mm. Vuolevin omistamasta tiiliruukista Simojoen suulta oli tiiliä kuljetettu jähdeillä aina Ouluun ja Luulajaan saakka. Alusten varsinainen lastauspaikka kuuluu olleen Hahtiperällä, missä myös kerrotaan “Oolannin sodan” aikana olleen kolmisenkymmentä jähtiä Simosta ja Kuivaniemestä piilossa englantilaisia ja näin säilyneen tuholta.

Museotie

Simonkylän halki johtaa 1640-luvulta peräisin oleva tie, joka toimi Ruotsin ja Suomen välisenä maapostiyhteytenä Pohjanlahden ympäri. Simon kohdalta tie oli määrätty raivattavaksi vuonna 1652, mutta vasta 1750-luvun alussa tie saatiin pyörällä ajettavaan kuntoon. Ruotsin kuningas Adolf Fredrik käytti tätä tietä matkatessaan Suomessa vuonna 1752. Suomen sodan aikana 1808 – 1809 oli tie armeijan perääntymistienä. Rovaniemen ja Kemijärven kaukaisimmatkin pitäjät joutuivat osallistumaan tien tekemiseen ja vuosien 1682 -1840 välisenä aikana kievarikyydin ylläpitoon vuorollaan tällä tien osalla.

Osa tästä Simonkylän paikallistiestä on saanut museotien arvon v. 1982 ja sen pituus Sinikoskelta tien päähän jokisuulle on 2,9km. Museotien kulttuuriperinnemaisema kuuluu valtakunnallisesti arvostettuun Simojoen kulttuurimaisema-alueeseen.

Vanhaa kulttuurimaisemaa

Simolaista rakennusperinnettä leimaavaa on umpikartanon tapaan rakennetut pihapiirit; puolitoista- ja kaksikerroksiset päärakennukset, mutterikuistit ja T-ikkunat. Talot edustivat/edustavat talonpoikaisrakennuksia, koska Simo ei ole kuulunut säätyläisrakennusten alueisiin.

Salmelan talo on rakennettu 1870-luvulla. Talossa on kaksiosainen kuisti ja rakennukset muodostavat kaksi erillistä pihaa. Talouspihassa on ennen sijainnut toinenkin asuinrakennus, joka on purettu 1991-luvulla sekä kookas piharakennus ja navetta. Navetan takana on ollut karjapiha. Pihan kyljessä ja sitä sivuavan tien varressa on latojen ja varastorakennusten tiivis rykelmä. Salmelan talolle on myönnetty Huurikas-palkinto v. 1978.

Simojoki

Simojoella lohestettiin jo keskiajalla. Tästä on merkintä vuodelta 1345. Joen tärkein saaliskala oli lohi, jota pyydettiin kesäkuun alusta elokuun alkuun.

Simojoen kosket ja suvannot tarjoavat runsaasti erinomaisia kalastusmahdollisuuksia. Parhaat lohenkalastuspaikat löytyvät joen alaosasta n. 60 km Perämerestä Ranuan rajalle. Kalastuspaikat on hyvin viitoitettu. Yhteislupia Simojoen alaosaan myyvät useimmat paikalliset matkailupalveluyritykset. Tervetuloa kokeilemaan kalastusta hyvän mielen Simojoelle.

Nahkiainenon simolainen herkku. Nahkiaisia pääset maistamaan vuosittain, syyskuun puolessa välissä pidettävillä Nahkiaismarkkinoilla. Simojoki.com -sivuilta pääset Simojokea, kalastusta ja muita oheispalveluja koskevan tiedon lähteille. Simojoen karttapalvelusta  löytyy kohteita ja palveluita Simojoen varrelta, Ranuan ja Simon kunnan alueella. Palvelu on erikoistunut retkeily, kalastus- ja melontakohteisiin.

Vasankari

Vuonna 1874 entinen merikapteeni Otto Fritiof Qwickström rakensi Vasankarin rantaan höyrysahan, joka kulki mm. nimellä Simon tulisaha. V. 1901 saha kuitenkin paloi perustuksiaan myöten, eikä samalle paikalle enää uutta sahaa noussut. Vasankarin rannasta saattaa vieläkin löytyä rimoista tehdyn laiturin jäännöksiä ja erikoisia kiviä, joita on aikoinaan käytetty laivojen painolasteina.

Vasankarin rannassa sijaitsee vanha jääkellari, jonne aikoinaan kerättiin jäitä kesää varten varastoon. Jäät laitettiin sahanpurujen alle, jotta ne säilyisivät mahdollisimman pitkälle kesään. Jäitä käytettiin lohien jäähdyttämiseen, sillä jääkellari toimi kalastajien varastona.

Simon vanha pappila

 

Vuosisadan vaihteen puuarkkitehtuuria edustava Simon vanha pappilarakennus on rakennettu v. 1902 ja sijaitsee Simoniemen kylässä. Rakennus on 27m pitkä ja 10m leveä ja 5,52m korkea ja kivijalan korkeus on 0,70m. Pappila käsitti 7 huonetta sekä kyökin.

Ennen vuotta 1922 pappien oli huolehdittava tilansa pelloista, niityistä, metsistä ja heidät velvoitettiin laittamaan puutarha pappilaan sekä huolehtimaan siitä.

Kirkkoherran virka- ja asuintalona Simon pappila oli vielä 1970-luvulla. Rakennus oli tyhjillään pari vuosikymmentä, kunnes kunta kunnosti sen. Kunnostus tehtiin 1900-luvun alun tyyliin ja pappila avattiin ravintolana “Simon Wanha Pappila” v. 2000. Tällä hetkellä ravintolassa ei ole toimintaa.

Maankohoumapuisto

Tervetuloa tutustumaan luonnonilmiöön, jonka maapallon ilmastonmuutokset ovat aiheuttaneet. Jatkuvasti kohoava maa aiheuttaa Simon maankohoumapuiston alueella meren pakenemista kauemmas mantereesta. Vuosittain maa-ala kasvaa puiston alueella omakotitontin verran, veneväylät mataloituvat ja uusia saaria syntyy koko ajan. Maankohouman voi todeta eri puolilla puistoa olevien opastaulujen ja karttojen avulla, ja nähdä, millaisen muutoksen maisema on kokenut muutaman sadan vuoden aikana. Tervetuloa tutustumaan!

Lisätietoa Maankohoumapuiston nettisivuilta.

Yhteystiedot

Pahnilan museo
Palokarintie 7, 95210 Filpus

Simoniemen kotiseutumuseo
Kirkkotarhantie, 95220 Simoniemi


Katso myös